26.8.2017

Syvällinen 0.1

  Eihän se kirjoittaminen oikeasti ole sen haastavampaa, kuin asian kertominen ääneen. Paitsi, että kirjoittaessa ajatuksia laajennetaan ja mietitään, miten lausetta jatketaan ja miten sitä olisi järkevää jatkaa - kun taas puhuessa me emme ehdi syvemmin harkitsemaan sanoja, emme pyyhkimään kirjaimia tai yliviivaamaan turhaksi käyneitä sanoja, tai lisäämään lauseita edeltämään edellistä lausetta.
  Kirjoittaessa lisätään vielä psykologiset ajatukset, sen hetkinen mielenterveystilanne, vokaalit, konsonantit, käytetään synonyymeja ja unohdetaan isot alkukirjaimet, ja sitten lisäillään niitä tekstin valmistuessa. Siihen lisätään vielä vuorokauden ajan aiheuttama paine ja stressi joka valitettavasti vaikuttaa ihan kaikkeen, ärsyyntyminen kylmenneestä muumiteestä jota ei sillä kertaa juoda muumimukista, jumissa olevat hartijat ja ulkona vallitseva vesisade (joka siis on positiivinen asia), ja kirjoittaessa huomioidaan vielä muovipussissa jumissa oleva kissa ja vieressä Toy storya katsova mies. Sitten saadaan kirjoituksesta vasta kokonaisuus. Puhuessa se kaikki jää pimentoon, ja kerrotaan vain se, mikä sillä hetkellä on loogista ja hetkellistä. Kirjoittaminen on siis tavoista parhain saada ajatukset kasaan, ellei välttämättä rakasta puhumista.
  Syvällisen puoleista pohdintaa tälle illalle. Kiitos. Tiedättekö, olisi mahtavaa koota kaikki syvälliset ajatukset aivan omaan kirjavihkoseen.