13.4.2017

Blogista ja kissasta

    Olen pitänyt tarkoituksella blogiurastani pientä ajattelu taukoa. Ei ole ollut mitään mitä kirjoittaa. Istuessani kolmelta yöllä tyhjässä Uusi blogiteksti -kohdassa, kävin itsekseni läpi blogihistoriaani ja sitä mitä tältä haluan.
    Haluan kirjoittaa. Haluan kirjoittaa juuri siitä mitä itse haluan ja mikä itseäni sykähdyttää. Vaikka siitä, että katson tällä hetkellä taustalla muumeja ja minulla on lasi coca colaa jääpaloilla. Näin muuten viimeyönä unta, että minulla todella oli cocista. Pointtina oli, että sen joukkoon piti laittaa puolilasia jääpaloja, jotta se olisi parhaimmillaan. Mutta en tiedä mitä kirjoitan. Ehkä jotain kuulumisien, elämäntapojen ja mielenkiinnonkohteiden välistä? Mutta mitä niistä? Jos kirjoitan teille esitelmän Franz Schubertista, tähtikuvioista tai ihanista villasukista joita mummo on minulle neulonut koko elämäni läpi, niin mitä kertoisin niistä? Mitä ihmiset yleensä kirjoittavat blogiinsa? Kyllä, käyn aina vain uudelleen ja uudelleen samoja kysymyksiä läpi.


    Tietenkin kirjoitan tänne omien voimavarojeni mukaisesti ottamatta stressiä tästä, siitä että minulla on blogi johon voisi kirjoittaa. Sen sijasta tartun usein päiväkirjaani ja rustaan sinne ylös kaiken tapahtuneen. Ajattelinkin, että voisin käyttää enemmän vähemmän salaista päiväkirjaani tukena tänne kirjoittamisessa. Miksi edes kirjoitan, jos se on niin hankalaa? Miksi rakastan kirjoittamista? 

   Mutta kuulumiset! Olen maalaillut jotain todella epäloogista ja piirtänyt lisää mustavalkoista, tiskannut astioita urakalla, kirjoittanut tarinaa, kuunnellut musiikkia,. Kaikkea jännää. Mindy on ollut kipeänä viimeaikoina, itse asiassa meillä oli todella pitkä eläinlääkärireissu viime lauantaina. Hän alkoi oksentamaan torstai iltana, ja ajattelin että hän yrittää saada karvapalloa liikkeelle tai on vain syönyt jotain huonoa. Odottelin perjantaihin, ja oksentelu jatkui. Tavallaan ruoka pysyi vielä sisällä, koska hän oksensi pelkkää limaa. Soitin eläinlääkäriin, ja he sanoivat ettei vielä ole hätää kunhan hän syö ja juo. Oksentelu kuitenkin paheni iltaa kohden ja Mindy oksensi koko ajan enemmän ja enemmän. Koko perjantai meni siis rätin kanssa kulkiessa, ja kun Mindy alkoi oksentaa, usein sain siirtää hänet paljaalle lattialle ja pitelin kiinni ettei hän oksenna mm. matolle (kissa etsii usein pehmeän alustan). Ja sitten sain siivota. Uskokaa pois, illalla kuuden aikaan alkoi jo tympäisemään kun olin monta kymmentä kertaa tehnyt saman. Seitsemän aikaan hän alkoi oksentamaan ruokaa ja vettä pois heti syömisen ja juomisen jälkeen. Soitin taas eläinlääkäriin, ja sanoivat että viimeistään aamulla on hyvä käyttää lääkärillä. Seurailin vielä yön yli, sillä päivystävällä eläinlääkärillä oli monen tunnin jonot. Koko juttu jatkui yön yli - nukuin hieman alle tunnin sohvalla koska en halunnut jättää Mindyä ilman vahtimista. Aamulla hän oksensi edelleen kaiken mitä söi ja joi, ja sain eläinlääkäriajan kolmeksi.
   Ja siellä meni kauan, koska se oli päivystävä aika, ja edellemme meni aina muita eläimiä jotka olivat enemmän avun tarpeessa. Istuimme aulassa Mindy kopassa, luin koiralehtiä ja join kaksi mukillista teetä, ja pikkusiskoni kanssa tyhjensimme keksikulhoa. Ensin mentiin röntgeniin, jotta nähdään onko suolistossa mm. vierasta esinettä, ei ollut. Siellä oli jännää ja kädessäni on mukava haava Mindyn raapimisen takia. Loppujen lopuksi koko kissa oli todella reipas ja kuvatkin taisi onnistua. Ja sitten odotettiin taas. Loppujen lopuksi Mindy jäi nesteytykseen ja samalla muihin tutkimuksiin koko illaksi. Häneltä otettiin verikoe, annettiin pahoinvoinninesto lääkettä, ja laitettiin varjoainetta jonka kanssa otettiin uudet röntgenkuvat. En oikeasti muista mitä kaikkea sille tehtiin koska olin niin stressaantunut ja huolissani Ministä. Saatiin hakea se kotiin kymmenen aikaan illalla. Oli ehkä suurin helpotus nähdä se kopassaan ihan hengissä, vähän järkyttyneenä ehkä. Diagnoosina oli ihan vain se, että herkkävatsaisella kissalla oli taas väärä ruoka joka oli laittanut suoliston juntturiin. Mindy on siis todella herkkävatsainen ja olen moneen otteeseen saanut jo vaihtaa ruokaa toiseen. Nyt saimme eläinlääkärin ruokaa, mutta se ei tietenkään kelpaa tälle kissalle. Nirso. Nyt olen pitänyt häntä pari päivää ihan pelkillä naksuilla, ja mietin edelleen mitä teen ruoan suhteen. Menen joku päivä käymään eläinkaupassa kyselemässä.


    - Jenni