25.2.2017

As. 26 pesuk. + kh 2h

    Mitä teen? -Istun pyykkituvan lattialla kirjoittamassa blogiin.
    Jostain syystä olen suunnattoman huono pyykkien pesemisessä, mutta nyt sain viimein aikaiseksi. Pyykkejä vain kertyy ympäriinsä kylpyhuoneeseen ja kokoan niitä yhteen pinoon, ja lopulta ne eivät mahdu edes pyykkikoriin - joten minulla oli tänään täynnä sekä kori että pyykinpesukassini. Pesin ensin kassin sisällön, ja nyt tuolla pyörii korista puolet. Huomenna pyöritän vielä ne loput puolet ja ehkä joitain vaatteita vaatekaapin puolelta. Liian raskasta. Älkääkä olko huolissanne vaatteiden hygieniasta - pesen pyykkejä myös käsin. Minulla on oma ämpäri sitä varten, pesuainetta, joku sieni ja hanasta tulee vettä. Ei siis ongelmaa sen suhteen, että alusvaatteet loppuvat tai muuta vastaavaa, vaikka kyllä pyykinpesukone onkin kätevämpi. Mutta koska vesi on ilmaista, ei mulla ole mitään ongelmaa istua suihkun lattialla pesemässä pyykkejä ja lotraten vettä.
    Pitäisi alkaa kyllä ryhdistäytymään pyykinpesussa. Onko jollain muulla se ongelma, että se on vaan ihan syvältä? Ajattelin, että jos pitäisin kerran viikossa pyykkipäivän, niin, ettei sitä pyykkiä kerry niin ettei kylppärissä mahdu kävelemään. Torstai tai lauantai kuulostaa hyvälle pyykkipäivälle.
    Okei. Pesutuvan lattia on aika vetoinen ja kylmä istuttava.

    Lonkka voi tavallaan hyvin - tai olisin sanonut niin vielä puolituntia sitten. Olen koko päivän popsinut kipulääkkeitä. Mutta nyt kun päätin alkaa kurottelemaan lakanoita naruille... Aih. Kipu räjähti taas, ja siksi tässä nyt istunkin ja odotan koneen loppuun pyörimistä. Vielä puolituntia.
Kortisonipiikistä on jo yli kaksi vuorokautta, joten kohta voin oikeasti alkaa odottelemaan kivun hellittämistä. Tai odottelen jo. Tällä hetkellä kipu tulee takaisin pitkäaikaisessa tai yllättävässä rasituksessa. Kuten nyt. Tuntuu, että joku työntäisi terävää neulaa syvälle lonkan lihaksistoon. Verratkaa kipuani siihen. Ehkä saatuani pyykit narulle käyn suihkussa ja hipsin peiton alle Mindyn viereen. Paitsi että mun piti leipoakin tänään huomista varten...

23.2.2017

Loman aloitus liikuntakiellossa

  Jotkut aloittavat hiihtoloman lähtemällä lomalle, siivoamalla asunnon, laskettelemalla,.. Mulla hiihtoloma alkoi jo tänään. Istuin kolmisen tuntia päivystyksessä itkien kurjaa oloa ja juoden päärynälimsaa. Kipu 8 ja triageluokka B, sillä saavuin päivystykseen raahaten oikeaa puoltani kuin halvaantunutta mukana - niin paljon sattui. Kun viimein oli vuoroni kävellä lääkärihuoneeseen, oli fiilis suunnattoman huono. Ihmiset ahdistivat, sattui, en tiennyt mitä tapahtuu ja väsytti mielettömästi. Diagnoosina oikean puolen lonkan limapussintulehdus, suhteellisen paha sellainen. Tulehdusarvot vähän päälle 70 ja fiilis katossa. Kortisonipiikki (puristin käsiä ympärilleni, tuijotin seinää, ja kiitin Luojaani siitä että minulla on avaamaton suklaalevy laukussa). Kipulääkkeet (istuin penkillä naama kivusta vääränä, sillä lääkäri meni ja painoi suoraan lonkan kipeintä kohtaa. Huusin niin että ainakin toiselle puolelle sairaalaa kuului). Ja voltarenia (muistin voltaren -mainoksen ja alkoi naurattamaan). Näkemiin, hyvää illan jatkoa, ja pian olin jo kotona kuumassa suihkussa lämmittelemässä kivuliasta lantioaluetta. Oikeasti - vaikka tulehdus on lonkassa, tuntuu kipu ympäri lantiota ja se säteilee reiteen, ja tuntuu tavallaan myös ristiselkäkivulta, myös ihan kuin iskias olisi kipeä. Mutta ei. Limapussi on.

  Mukavinta tässä on se, että sain tosiaan aloittaa lomani jo nyt. Negatiivista se, etten saa viikkoon käydä kuntosalilla tai lenkillä. Höhlä! Eli nyt tulee viikon irtiotto ihan kaikesta. Aion katsoa elokuvia, Teen wolf -sarjaa eteenpäin, aion tehdä joku päivä jotain tosi hyvää ruokaa, kutsua kaverin kylään ja lukea kirjan loppuun. Aika hyvät suunnitelmat siis.
  Huomenna pikkusiskoni hamsteri tulee luokseni viikoksi kyläilemään, kun perhe lähtee isovanhemmilleni toiselle puolelle Suomea. En mene mukaan Mindyn vuoksi (en tykkää antaa sitä hoitoon koska se stressaa niin kauheasti ja reagoi stressiin vatsallaan, ja se on niin rakas, että olen mieluumin itse sen kanssa. Viikko on pitkä aika).

  Nyt hetken keskityn vain siihen, että saan taas itseni jalkeille. En tiennyt, että yksi tulehdus voi saada ihmisen näin huonoon kuntoon fyysisesti, siis suorastaan jalkapuoleksi.

         • Miten te aiotte viettää hiihtoloman/onko se jollakin jo lopuillaan? •
         • Mitä elokuvia ehdottomasti suosittelisit katsomaan? •

Love,
Jenni

21.2.2017

Nuorallakävelevä sabotaasi


    Missasin tänään koulun. Viiden aikaan aamuyöstä säädin herätystä 10min aikaisemmaksi, ja jotenkin samalla räpläsin sen kokonaan pois päältä. Joten heräsin kahdentoista jälkeen tyytyväisenä hyvistä yöunista, ja tajutessani sen että missasin koulun ohella myös kaksi tenttiä, oli fiilis täydellinen. Joten käperryin takaisin peiton alle ja yritin nukahtaa.
    Kunnes posti tuli romahtaen postilaatikosta alas. Nousin ylös ja hain sen ihanan postipinon, jossa oli se kaunis kirjekuori. Kolmas maksumuistutus. Maksakaa lasku heti välttääksenne laskun siirtymistä perintätoimiston käsiteltäväksi. Milläs maksan, kun tilillä on loppukuulle varattuna vähän päälle kymppi? Kun kissalla loppuu raksut ja meikäläisellä porkkanat? Entä, kun kämppä lähtee alta ja joudun kadulle, ja menetän koko elämäni? Mä en halua, että niin tapahtuu. Kiinnitin kyseisen laskun jääkaapin oveen ja käperryin takaisin peiton alle, ja itkin todella kauan. Tuntuu, että elämä on välillä liian hankalaa. Että kaikki vain romahtaa käsiin.
    Rahahuolet jatkuvat. Minulla on opintolainaa nostettavissa enää vähän päälle 800e, eli lyhyesti kahden kuukauden opintolainat. Tuloni koostuvat siis opintotuesta (452e) ja opintolainasta (400e), eli yhteensä 852e. Niistä miinustetaan 580e vuokra, eli jäljelle jää 272e (ja siitä puhelinlasku, sähkölasku ja muut pakolliset menot). Entäs, kun en saakaan opintolainaa toukokuussa? Tuloni eivät riitä edes vuokraan, sillä tarvitsen 128e rahaa. '
Välttyäkseni traagiselta kohtalolta, olen suunnitellut että nostan opintolainaa vain 200e/kuukausi lukukauden loppuun asti - eli sen verran, että saan tuloillani maksettua vuokran, sähkön ja kaikki välttämättömimmät. Sitten haen toimeentulotukea, joka toivottavasti kattaa kaikki loppukuun menot. Kuinka paljon toimeentulotukea voi saada, jos opintorahat ei riitä edes vuokraan? Entä voiko toimeentulotuki maksaa vuokran niin, että minulle jää käteen opintotuki? Tietääkö kukaan viisas? Otan apua vastaan, järkevimpiä ideoita mitä kannattaa tässä tilanteessa tehdä. 
   
    Toivon, että huominen menee paremmin. Mitä huomenna on luvassa? Koulua minulla on 8-13. Äiti hakee minut koulusta, ja käymme kaupoilla. Tulen kotiin ja syön, ja melkein heti lähden kuntosalille. Teen treenin, ja 16:15 alkaa pilates, käyn siellä. Illalla käyn vielä yhdessä nuortenillassa. Eli mukava päivä tulossa - kunhan vain pysyn kasassa ja näin. Haluaisin kovasti jutella jonkun kanssa.
    Pikkusiskoni oli luonani lauantaista sunnuntai-iltaan. Ahdistuksen ja pelkojen ohella olen fiilistellyt sitä, miten kivaa meillä oli! Nautin jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. Kävimme elokuvissa, katsoimme viaplaysta Liisan seikkailut peilimaassa -elokuvan, söimme vähän suklaata, teimme kasvissosekeittoa ja tortilloja, ja väkersimme smoothieta vielä puolenyön aikaan, kirjoitimme kirjeen naapureille ja juttelimme. Oli niin ihanaa vain istua ja jutella.

    Tää on kyllä ihan pelkkää nuorallakävelyä. Koska kun tipun nuoralta,
joudun kiipeämään sinne takaisin ja aloittamaan koko nuoran alusta. 

16.2.2017

Hei kattokaa kun mä yritän

    Käsivarret. Takareidet. Selkä. Ja hartijat - ne ovat niiiin kipeät. Miksi? Tein ensimmäistä kertaa sen PT:n saliohjelman!
    Se tuntui tosi hyvälle, ja oli oikeasti tehokas: olin kuolemaisillani jo ensimmäisen sarjan jälkeen mutta silti jaksoin. Sarjoja siinä on 3, ja se tuntui välillä vähän tylsälle tehdä kaikki uudestaan juuri kun oli päässyt loppuun, joten improvisoin muutamassa kohtaa ja tein sarjojen uusimisesta mielekkäämpää.
     Lopulta koko juttu päättyi niin, että minulta loppui motivaatio ennen kuin sain edes treenin loppuun - ehdin suorittaa 2/3 osaa valmiiksi - ja menin istumaan pukuhuoneeseen hikisenä ja väsyneenä. Toivon etten ole ensimmäinen jolle käy niin, ettei vaan kykene. Mieli oli maassa ja epäonnistumisen pelko jylläsi ajatuksissa - ihan vain siksi, etten saanut nostettua yhtä tankoa joka olisi pitänyt olla kyykyissä hartijoiden päällä, joten tein sen kahvakuulalla. Lisäksi samassa huoneessa treenaamassa oli kaksi naista jotka olivat paljon hoikempia kuin minä, ja osasivat paljon enemmän kuin minä. Ihailin heitä, mutta samalla koko kehoni ahdisti, ja ympärillä olevat peilit ahdistivat koska en voinut suojautua minnekään tekemään liikkeitäni - joku näki minut aina peilistä ja pelkäsin katseita. Ei niin että minuun kauheasti oltaisiin kiinnitetty huomiota. Pelkään, että ihmiset ajattelevat; "mitä noin lihava ihminen tekee täällä?" ja alkavat puhumaan siitä ääneen. -Laihdutan, hitto vie! Voi itsetuntoni heikkoutta. Toisaalta tämä sai minut yrittämään vielä enemmän, ja näyttämään niille naisille, että katsokaa vaan mua parin vuoden päästä. Sillon mä oon jotain ihan uutta.
    Yritän ryhdistäytyä taas. Haluan lisätä saliohjelmaan muutaman ihan oman jutun, jotta siitä tulee entistäkin hauskempaa. Kirjoitan sen puhtaaksi niin että se näyttää hienolle - oon tarkka näissä visuaalisissa jutuissa. Alan venyttelemään iltaisin antaumuksella ennen nukkumaanmenoa. Kyllä tämä onnistuu vielä, saattepa nähdä. Olen muuten pitänyt siitä pilateksesta! Se on tavallaan raskasta, tavallaan ei, eli kuntoiseni selviää siitä kyllä kunhan yrittää hieman. 

    Tänään siivosin koko asuntoni (paitsi vaatekaapin). Siirsin muutaman huonekalun paikkaa, imuroin kaikkialta, tiskasin, tyhjensin pöydät, luuttusin vessan lattian, siivosin jopa roskakaapin. Nyt on siistiä, ja olen ylpeä työstäni. Huomenna siskoni ja kaverimme tulee luokseni illaksi. 
...Niin, ja huomenna pitäisi myös pitää koulussa esitelmä vauvarokosta. 

  -Niiu

13.2.2017

Kipua

  Olin pilateksessa, ja tunnin aiheena oli vatsa ja reidet.
  Luulin todella kuolevani sinne lattialle ja mietin koko ajan, että mitä mä teen täällä ja mikä mun elämän tarkoitus on, kun makasin salin lattialla jalat ilmassa ja yritin harjoittaa joitain syviä vatsalihaksia yhtä aikaa kun olin painanut nilkat kiinni toisiinsa. Fiilis oli kuitenkin hyvä kun lähdin paikalta, tosin pukukopeilla kyykistelin lattialla juoden vesipulloani tyhjäksi ja manasin vatsalihaksiani joita poltti enemmän kuin ikinä. Ja selitin jollekin mummolle koko pilatestunnin ja sen, miten olin onnistunut missäkin. Hän kuunteli ja naureskeli, ja kehotti hakemaan lisää vettä kerran teen nyt kuolemaa.
  Vatsalihakset ovat nyt niin kipeät, että juuri ja juuri saan hengitettyä ja noustua sängystä ylös, sama juttu sisäreisien ja pohkeiden kanssa. Mutta ei se mitään! Siis mun fiilis on oikeasti todella hyvä! Tuntuu että onnistun jossain. Oon huomannut muitakin terveysjuttuja jotka ovat tulleet, kun olen melkein 2 viikkoa syönyt hyvin ja liikkunut. Kuukautiset alkoivat pitkän tauon jälkeen, ja yöunet ovat syventyneet, mieliala on kohentunut hieman.

  Tosin tänään bussikortista loppui matkat! Olen hyvin sidoksissa bussikorttiin, sillä en pääse täältä kauppaan, kavereille, keskustaan, kirjastoon, saatika sinne salille. Ei ole rahaa, jolla ostaa lisää matkoja, joten seuraava salille pääsy on sitten, kun kela on hyväksynyt toimeentulotuki hakemukseni, jonka siis ne toivottavasti hyväksyy. Siihen asti olen kotona ja koulussa, enkä pääse salille enkä kauppaan. Enkä pääse personal trainer aikaan.


10.2.2017

Yksitoista päivää laihdutusta

  Fyysisestä etenemisestä en tiedä, mutta ainakin henkisesti. Oikeasti, jos laihduttamisesta puhutaan niin tuntuu kuin olisin pudottanut jo monta kiloa! Olin eilen salilla, ja tein yksikseni treenin jonka fitness kuntoon pyrkivä siskoni opetti. Siellä kymmenen kilon palloa nostellessani mietin, miltä näyttäisi jos joku kuvaisi treenini. Ajattelin, että mitä jos kuvaisin sen oikeasti! Yhden nyt kuntosalitaipaleen alusta, ja toisen kuvaisin sitten kahden vuoden päästä (mikäli muutosta on tapahtunut siihen mennessä). Sitten yhdistäisin ne videoksi, ja se voisi olla motivaationa koko maailmalle.  Kunhan ensin vaan itse onnistun tässä. Mutta oikeasti, ajatelkaa sitä motivaation purkausta kun vaikka viiden kuukauden päästä katson sitä mun tämän kuukauden videota ja mahdollisesti huomaan että keho on muuttunut ja suoriudun vaikka vatsalihaksista paremmin (niin että pääsen ylös asti. Tällä hetkellä ne jää puoliväliin, mutta tuntuu kyllä silti koko yläkropassa).
  Joka tapauksessa, eilisen treenin jälkeen lihakseni ovat enemmän kuin kipeänä. Se on hyvä juttu ja todellakin tuntuu että olen tehnyt jotain - ja sitä paremmalle tuntuu jatkaa terveellisesti syömistä. On vielä totuttelua siinä, etten voikaan syödä herkkuja ympäri viikkoa: kun olen tottunut että aina kun käyn kaupassa, ostan jotain hyvää. Nope, ei enää. Eilen ostin proteiinipatukan ja novellea. Ja uskokaa tai älkää, ne riittivät minulle! Oli ihan okei kiertää karkkihylly! Onko teillä ideoita, mitä voisin syödä silloin, kun haluan jotain tosi hyvää ja seison puolituntia karkkihyllyn laidassa punnitsemassa vaihtoehtoja?
  Fyysisesti tosiaan oloni on tällä hetkellä vain särkyinen viiden salikerran jälkeen. Puntarilla kävin eilen (heti treenin jälkeen) ja paino oli noussut 2kg, eli se oli 104,6kg. Niin käy mulla aina kun aloitan liikkumisen, koska mun lihakset kerää herkästi nestettä itseensä (siis näin mä luulisin). Tietysti asiaan vaikutti sekin että olin juuri juonut lähes litran vettä.
  Odotan niin innolla sitä, kun käyn puntarilla ja se on alle sen aloituspainoni (102,9kg)!!
  -Jenni
  Ps. Olen saamassa n. Kolmen viikon jälkeen kaksi pientä robovauvaa (roborovskia). Tällä hetkellä odottelemme silmien aukeavan. ❤
 

5.2.2017

Askel muuttumiseen ja ryhdistäytyminen

  En ymmärrä, miksen vain voisi jo päästä eteenpäin. Tuosta hiton masentavasta suhteesta on jo pian 3 vuotta, ja pyörin siinä edelleen. Joka kevät kun aurinko alkaa viipymään pitempään taivaalla, tuo kyseinen suhde nostaa päätään muistoissa. Siis ihan aina. Niin paljon kuin rakastankaan kevättä, jokainen sulava lumikasa ja ensimmäiset leskenlehdet tuovat sen mieleen. Ei niin että tässä mitään leskenlehtiä vielä kasvaisi, kunhan mietin. Muutaman kuukauden päästä on oikeasti kevät, ja niihin aikoihin kolme vuotta sitten se tapahtui. En jaksa ymmärtää edes sitä, miksi siitä on todella jo niin kauan, emmekä edes olleet yhdessä kovin kauaa - mutta silti jaksan muistaa ja miettiä ja ajatella ja ikävöidä. En tajua miksi minulla on yhä ikävä. Miksen vaan voi päästä eteenpäin ja jatkaa matkaani ihan kuin ennenkin! Miksi! (Tähän väliin sellaisia itkupotkuraivari -emojeita). Saapuva kevät ei tosiaankaan auta asiaa. Muistan kuinka silloin oli pääsiäinen, lumet sulivat ja pajunkissat alkoivat kasvamaan. Kun kävelin sellainen vihreä parkatakki päällä, jokainen päivä, kaksi kilometriä bussipysäkille ja bussilla keskustaan, ja siitä hänen luokseen. Joskus menin koulusta suoraan ja tulin vasta illalla myöhään kotiin, joskus kävin kotona ja lähdin heti. Rakastin. Rakastan. Muttei hän rakasta enää. Se on ihan okei. Kunhan vain ensin pääsen hänestä yli.


  Mutta anyway - mulla on nyt salikortti. Siis ihan oikeasti! Oon ryhdistäytynyt ihan todella! Oon alkanut pudottamaan painoa. Viikon olen tehnyt töitä ja fiilis on täydellinen sen suhteen, että tulen onnistumaan. Aion pudottaa ne kauheat 40kg jotka ovat kummitelleet kehossani vuosia. En ole ollut normaalipainossa sitten ala-asteen, mutta uskokaa tai älkää, aion todella onnistua ja vielä joku päivä olla normaalipainoinen. Tässä en aio luovuttaa.
  Sitouduin kuntosalille kahdeksi vuodeksi. Rahaa siinä tulee menemään, sillä yksi kuukausi on vajaat 60e, mutta ottaen huomioon että kyseiseen kuukauteen kuuluu personal trainer ja ryhmäliikuntatunnit. Oma PT aikani on muistaakseni ensiviikon lauantaina, jolloin käymme tarkemmin läpi omia tavotteitani ja suunnitelmia painonpudotuksen suhteen. Sali on todella mukava, sillä siellä on paljon vaihtoehtoja mitä voi tehdä. Parasta ehkä on se, ettei asiakkaita ole järkyttävää määrää kerralla - joten yleensä siellä voi olla aivan rauhassa. Tuntuu, että siellä saan olla juuri niin kuin itse haluan, ja saan tehdä liikkeet ihan omassa tahdissani eikä perässä ole kauheaa jonoa. Vapaapainosalissa olen saanut olla tähän mennessä aina yksin, ja siellä olen saanut omat musiikit soimaan. Oon päättänyt onnistua.