31.12.2016

Läheisriippuvuus: pelastetaan maailma

  Ihmiset luokittelevat läheisriippuvaisen ihmisen usein ärsyttäväksi, matelevaksi, joka ei vaan handlaa elämistä itsessään. Sanotaan että toi ei osaa päästää irti, se jää roikkumaan ihmisiin, varokaa, kiertäkää se kaukaa! Todellisuus on se, ettei ihmiset tiedä läheisriippuvaisuudesta juuri mitään. Heillä on vain ennakkokäsityksiä nimen perusteella: läheisriippuvainen on ihminen, joka on riippuvainen läheisistään. Sitten puhutaan, ja läheisriippuvaisuudesta leviää aivan omanlaisensa tarina.
  Ei se oikeasti ole vain sitä, vaikka läheltä meneekin. Se on monipuolinen asia, ominaisuus ja kokonaisuus, johon liittyy todella paljon erilaisia seikkoja. Haluan kertoa teille niistä seikoista - siitä, mitä läheisriippuvaisuus todella on.
  Olen läheisriippuvainen - ja sen puolesta käynyt juttelemassa siellä täällä ja kirjoittanut psykologeille pitkiä tunneskaaloja. Olen koonnut ihmissuhteita, mutta olen myös hajottanut niitä ja kärsinyt sen vuoksi. Olen ollut avuksi, myös haitaksi, sekä välillä pelkkä turhake joka roikkuu kannoilla. Läheisriippuvaisena kaikessa yksinkertaisuudessaan minun on hankala päästää irti.
  Läheisriippuvaisuus alkaa usein nuoressa iässä tapahtuessa jotain normaalista poikkeavaa, joka vaikuttaa ihmissuhteisiin. Minulla se alkoi jo pienenä, kun olin syrjitty, halveksittu, kiusattu, petetty, hyväksi käytetty ja itsetuntoni oli romutettu. Perheessäni tapahtui paljon, ja sain liikaa vastuuta ikäisekseni. Olin osastolla lopen uupuneena, mutten sielläkään voinut olla stressaamatta sitä, selvitäänkö kotona ilman minua kaiken tapahtuneen jälkeen. Siitä puhuttiin, vanhemmat tulivat käymään osastolla ja puhuttiin vielä vähän lisää - korostaen sitä, että 10 vuotiaalla on liian raskas taakka kannettavanaan. 10 vuotiaan ei kuuluisi olla se, joka luulee huolehtivansa yksin perheen hyvinvoinnista. Ei minun olisi tarvinnut olla se kovin stressaaja ja huolenkantaja, mutta pelkäsin. Pelkäsin, että menetän kaiken, jos en pidä kiinni ja 'vahdi' sitä että kotona asiat hoituvat ilman auttavaa kättäni. Joten pidin kiinni, kovaa pidinkin.
  Vuosien mittaan asia otettiin esille useasti sanoin "sinun ei tarvitse olla se joka pitää kaiken kasassa", "sinun ei pitäisi olla se joka kantaa kaiken vastuun". Mutta olin juuri se, joka piti kaiken kasassa ja kantoi vastuun muista ihmisistä, ja ajatukseni siitä vain syveni. Yläasteella otin taakakseni muiden ihmisten syntejä syviä, kuuntelin huolia omaan väsymykseeni asti ja annoin tukea vaikken olisi jaksanut. Jos joku sanoi tappavansa itsensä, käsittelin sen asian hänen puolestaan. Etsin autettavia, ihmisiä joita voisi tukea näyttääkseni heille, etteivät he ole yksin. Halusin varmistaa, ettei kukaan tule kokemaan sitä yksinäisyyttä ja hylätyksi jäämistä mitä minä olen kokenut, ja että jokainen ihminen tietäisi, että aina on ainakin yksi kenen luokse mennä. Halusin, että kaikki voisivat hyvin ja lopulta sanoisivat että "kiitos, kun olit tukena". Lopulta asia vähän luiskahti käsistäni, ja olin yhtäkkiä se, joka yksin piteli maapalloa käsissään ja yritti suojella jokaista ihmistä sen vaaroilta.
  Voitte ehkä kuvitella, ettei siitä tullut mitään. Lopulta romahdin lukion ensimmäisellä, olin niin väsynyt ja lopen uupunut pitämään kaikkea kasassa. Silti kielsin avun ottamisen vastaan, sillä pelkäsin taas, että menetän kaiken. Se että ottaisin apua vastaan, oli järkyttävä ajatus. Kaikki kysyivät, miksi? Miksi et voi ottaa apua ja mennä nyt itse juttelemaan muiden auttamisen sijasta? Ja minä vastasin:
  "Jos otan apua vastaan, olen heikko. En saa olla heikko. Minun pitää olla vahva. Minun täytyy pitää kaikki kasassa ja järjestyksessä. Ei minulla ole aikaa olla heikko. Heikkous on minulle sama asia kuin sairaus, ja sen parantaa yritys olla jälleen vahva."
  "Onko se heikkoutta, jos ottaa apua vastaan?"
  "Ei muiden ihmisten kohdalla. Mutta jos minusta on kyse, niin joo, on se heikkoutta."
  Asiahan ei mene noin, ja tiedostin sen itsekin. Minulla oli kaksi ajattelutyyliä: toinen oli järki, toinen oli läheisriippuvaisuus. Pidin jälkimmäisestä kiinni, koska pelkäsin irtaantua ja päästää irti. Entä jos päästän irti, ja menetän aivan kaiken, mitä minulla on? Entä jos vahingoitan toista ihmistä päästäessäni irti? Kahden ajattelutavan väliä samassa ihmisessä voi verrata siihen, kun syömishäiriöinen tuskailee, syökö hän vai ei. Kuunteleeko hän järkeä vai syömishäiriötä?
  Lupailin aina että joo, hankin apua, viimeistään jos tämä ei mene ohi ja näin - hetken mä vielä selviän. Varasin psykologiajan, ja peruin sen. Peruin monta aikaa, koska ajattelin että en mä mitään apua tarvitsekaan, itse mä pärjään. Fakta kuitenkin on se, että läheisriippuvuudesta on hyvin hankala päästää itse irti. Se on vuosien toipumisprosessi, jos se on näinkin vahvana seuralaisena.


  Läheisriippuvaisuus on suojautumiskeino välttää hylätyksi tuleminen. Jos läheisriippuvainen ei saa ihmissuhteita pysymään kasassa, hänen elämänsä tuntuu romahtavan. Sen takia hän tekee mitä tahansa, jotta ihmissuhde pysyisi kasassa - vaikka se olisikin huono ja hajottaisi kumpaakin osapuolta. Hän ei vain uskalla eikä osaa päästää irti, koska vaarana on se tunnettu yksinjääminen. Vaikka hän olisi väkivaltaisessa parisuhteessa, ei hän lähde siitä koska ei usko ansaitsevansa parempaa tai että kukaan olisi kiinnostunut hänestä tämän ihmissuhteen jälkeen - tässä tulee reaktio suojautua yksinjäämiseltä, ja hän sinnittelee väkivallan keskellä. Hän ajattelee, että ansaitsee sen eikä hänelle ole tarjolla mitään muuta - onhan hänelle elintärkeää olla rakastettu ja arvostettu.
  Samoin tapahtuu, jos parisuhde on hajoamispisteessä. Läheisriippuvainen pitää hänestä henkensä uhalla kiinni, roikkuu eikä uskalla päästää irti, vaikka toinen olisi löytänyt uuden suhteen. Hän ei halua elää yksin. Vaikka suhde olisi loppunut aikoja sitten, hän kehittelee kuukausienkin jälkeen vielä suunnitelmia joilla ottaa uudelleen häneen yhteyttä. Samalla hän saattaa vanhaa havitellessaan etsiä muita yhdenillan juttuja ja vuorokauden kestäviä suhteita lievittääkseen pahaa oloaan ja ikävää. Kun joku pitää hetkenkin hyvänä, arvostaa ja sanoo kauniiksi edes vaikka sen yhden illan ajan, se tuntuu hetkeksi korjaavan kaikki palaset yhteen. Sitten kun päivän suhde on ohi, olo on vieläkin kurjempi ja yksinäisyys loistossaan, ja hän rikkoo sillä itseään entistäkin enemmän. Pahasti läheisriippuvaisen ihmisen on mahdoton olla yksin, ja siksi hän etsii huonojakin ihmissuhteita lievittämään sitä.


  Millainen läheisriippuvainen ihminen on kokonaisuudessaan?
  Läheisriippuvainen ihminen haluaa olla toisen ihmisen tukena silloinkin, kun ei itse jaksa ja on romahtamispisteessä. Hän kuluttaa itsensä loppuun huolehtimalla muista. Ihmissuhteissa hän on se, joka yrittää hallita kaiken. Kun hän saa auttaa, tukea ja lohduttaa sekä keksiä ratkaisuja, hän tuntee itsensä hyväksytyksi ja niin arvokkaaksi. Ilman sitä oloa hän tuntee olevansa epätäydellinen ja huono. Usein läheisriippuvainen juurikin keskittyy vain toisten ongelmiin ja auttamiseen, huomaamatta tarvitsevansa itsekin jutteluapua, ja samalla hän kieltää täysin oman avuntarpeensa. Hän kiinnittyy myös asioihin, jotka eivät edes kuulu hänelle. 
  Läheisriippuvainen haluaa olla mieliksi muille. Hän vaihtaa mielipidettään ollakseen yhtä mieltä muiden kanssa, ettei kukaan loukkaannu. Tässä tapauksessa hän kokee ettei hänen omilla mielipiteillään ole merkitystä. Hän ahdistuu jos toista ahdistaa ja on surullinen jos toinen on surullinen. Siksi on tärkeää olla läsnä, jotta mielialat pysyvät jotakuinkin hyvänä. Kuitenkin täytyy muistaa, että empatia on normaali asia - mutta kun mukaan liittyy läheisriippuvaisuus, se ylittää usein kohtuuden rajan. Kohtuuden raja menee siinä, kun läheisriippuvainen luulee tietävänsä toisen elämän ja tarpeet paremmin kuin toinen itse, ja haluaa olla se, joka antaa neuvot.
  Olen sellainen, jolla on ylisuuret tuntosarvet aistimaan mielialoja ja tilannekuvioita. Useasti käy niin, että tullessani huoneeseen diagnosoin heti että joku on pielessä, vaikka kaikki olisi oikeasti muiden mielestä hyvin. Koska luulen olevani vastuussa läheisistäni, toivon että heillä on kaikki hyvin, ja teen sen eteen kaikkeni. Reagoin vahvasti ihmisten tunnetiloihin - jos joku on ärtynyt, huomaan sen heti ja huolestun. Elämäni romahtaa sekunneissa, jos en heti keksi ratkaisua miten tilanne saadaan hallintaan. Ja kun toisen mielialaan ei voi vaikuttaa, muutun hysteerisen nauravaiseksi ja ylipirteäksi yrittäessäni piristää häntä. Saatan tarjota hänelle jotain omaani, ja tehdä mitä vain jotta saisin tilanteen paremmaksi. Kun se ei toimi, vetäydyn nurkkaan itkemään ja manaamaan sitä, että olen maailman surkein ihminen. Päinvastoin on siinä, jos toinen on iloinen ja minä surullinen: muutun silmissä iloiseksi, etten vain saa häntä surulliseksi. Teen kaikkeni jotta saan pidettyä tilanteen yllä. Kun se romahtaa johonkin, olen taas surkein.
  Yksinäisyyden pelko pitää minut kiinni kaikenlaisissa suhteissa. Olen todella herkkä kritiikille, ja tunnen jatkuvasti olevani riittämätön. 
  Erityisherkkyys ja läheisriippuvaisuus kulkevat usein, ainakin minulla, käsi kädessä. Kummassakin on joitain samoja piirteitä. Olen vähän kumpaakin. En yritä irtaantua erityisherkkyydestä koska sitä vain olen - mutta aion päästä yli läheisriippuvuudesta käyttäen erityisherkkyyttä voimavarana. 

  Jenni

25.12.2016

Christmas tag

  Otin haasteen vastaan Big mamas home blogista, ja hänen upea Christmas tag -teksti on tässä. Käykää ihmeessä lukemassa sekin :)

  On joulun aika, mitä luet?
  Tällä hetkellä minulla on kesken uusin Harry Potter, Kirottu lapsi. Yksi hyvä jouluinen kirja on ollut lapsesta asti myös Jean Littlen Lumitähtien tanssi.

  Suosikki joululeffa?
  Ehdottomasti Joulutarina, sekä tietysti kaikki piirretyt perinteiset kuten Aku Ankat ja Mikki Hiiret ja Niko Lentäjänpoika. Ja Petteri Punakuono & kadonneiden lelujen salaisuus! Ai että.

  Missä vietät mieluiten juhlapyhät?
  Kotona perheen luona. Oman perheen lisäksi paikalle tulee lähes aina isäni vanhemmat.

  Lempi joululaulu?
  Suvi Teräsniska: Varpunen jouluaamuna 
  Pentatonix: Mary did you know?
  Tarja Turunen: Walking in the air
  O Holy night Tällä on monia hyviä esittäjiä, kuten Saara Aalto ja Juha Tapio.
  Suvi Teräsniska: Taivas sylissäni

  Milloin avaatte lahjat?
  Aattoiltana n. 16-18 välillä.

  Osaatko nimetä kaikki joulupukin porot?
  Muistan vaan Petteri Punakuonon :D

  Mitä joulun traditiota odotat eniten tänä jouluna?
  Odotettua oli se jouluaamu, kun isä on ulkona savustamassa lohta ja tv:stä tulee kaikkea kivaa.

  Oikea vai tekokuusi?
  Oikea. Tekokuusessa ei ole kuusen tuoksua (eikä sitä ihanaa neulasten tippumista). 


  Kaikkien aikojen suosikkisi jouluherkuista?
  Valkosuklaa glögikakku, sekä talvi konvehdit sekä symphony suklaarasia. Jouluruoista rakastan eniten mummon tekemää porkkanalaatikkoa, savulohta ja vastakypsytettyä kinkkua.

  Onko lahjojen antaminen vai saaminen parempaa?
  Pienenä se oli aina niiden saaminen - joululahjalista oli parin metrin pituinen ja olin surullinen jos sain vähemmän lahjoja kuin muut. Niiden antaminen oli syvältä. Nykyään joululahjalistani, jonka äiti aina pyytää tekemään, sisältää muutaman pienen jutun. Tänä vuonna toivoin eniten puurokattilaa ja puurokauhaa, Cherry in the air -hajuvettä sekä villasukkia. Oli tosi kivaa eilen avata hissukseen muutamaa pientä pakettia jotka olin saanut, teippi kerrallaan. Olin saanut koko perheestä vähiten lahjoja mutta avasin niitä niin ajatuksella. Mutta myös lahjojen antaminen oli huippua; rakastan pohtia sitä, mitä ostan pikkusiskolle, mitä kaksossisko saa, entä paras ystäväni. Parhaan ystäväni lahjan tein itse, ja oli aivan mahtavaa kun hän avasi sen ja itki sen nähdessään. Kun ostamani takki mahtui täydellisesti äidille ja näytti hyvälle hänen päällään, kaksossisko sai haluamansa kynät ja pikkusisko piti portugalin kielisestä kirjastaan. Eli sanon, että kummatkin on yhtä hyviä.

  Oudoin saamasi lahja?
  Niskatyyny, siis sellainen jota käytetään autossa matkustaessa. Sain sen viime vuonna, ja se on yhä paketissaan. En oikeasti tiedä mitä teen sillä, mutten tohdi heittää poiskaan.

  Millainen lahjojen paketoija olet?
  Paketoin lahjat antaumuksella (siis yleensä). Rakastan valkoista lahjapaperia, hopeaa nauhaa ja kauniita nimikortteja. Yleensä panostan joululahjoihin ja niiden paketoimiseen.

  Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?
  Jouluna on kiva pitää villapaitaa tai villatakkia päällä, tärkeintä, että se on lämmin ja pehmeä.

  Ihanin joulumuistosi lapsuudesta?
  Vuoden 2005 joulu oli mielettömän ihana, ja haaveilen siitä aina salaa. Eli se. Voi olla, että ennen uutta vuotta kirjoitan siitä tänne!

  Oletko koskaan tehnyt tehnyt piparkakkutaloa?
  Joka vuosi tähän mennessä! Ostamme tosin aina kaupasta sen valmiin piparkakkutalo pohjan, ja koristelemme sen.

  Suosikki puuhasi joululomalla? 
  Rentoutuminen, ja tykkään käydä ulkona, mikäli on lunta. Elokuvien katsominen siskojen kanssa, sekä mm. pipareiden ja joulutorttujen tekeminen.

  On jouluaatto, mitä lasissasi on?
  Vuoroin glögiä ja jouluomena limsaa.

  Jos voisit antaa ainoastaan yhden lahjan, kuka sen saisi?
  Nuorin pikkusiskoni.

  Mitkä värit tekevät joulusi?
  Valkoinen, hopea ja punainen.

  Mistä jouluperinteistä et pidä?
  En tykkää joulupukki perinteestä sen kummemmin, enkä tykkää yhdistää alkoholia jouluun.

  Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?
   En, mutta haluaisin viettää sen joskus Alaskassa tai muualla hyvin talvisessa ja kylmässä maassa.

  On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?
  Lohta, kraavilohta, kinkkua, porkkanalaatikkoa, maksalaatikkoa, kermaperunoita ja punajuurisalaattia.


  Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?
  Valkoiset. Inhoan värikkäitä, varsinkin sellaisia välkkyviä ja monivärisiä.

  Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai joulupäivästä?
  Kummastakin. Jouluaatto on ehkä stressaavampi, vasta joulupäivänä osaan ottaa rennommin ja nauttia.

  Kerrottehan jos kopioitte tämän ja teette oman, niin saan käydä lukemassa! Ihanaa joulupäivän iltaa! :)
  Jenni

20.12.2016

Santa Claus, what I hope for this Christmas...

  • Puurokattila | Sellainen, jossa voin tehdä riisipuuroa pelkäämättä että se palaa pohjaan. Koska minulla on vain pikkukattila.
  • Äsköiseen liittyen Puurokauha | Jolla voin ottaa puuroa siitä puurokattilasta. Ei minulla mitään kauhoja ole!
  • Vedenkeitin | Mulla on vain sellainen huutava kattilan tapainen juttu.

  • Cherry in the air -hajuvesi | Se tuoksuu vain niiiin hyvälle, mutta on omalle rahapussille liian kallis. Nykyinen vaniljan tuoksuinen hajuveteni lähenee loppuaan, joten tuo voisi olla se uusi.
  • Kynttilöitä | Niitä ei vain ole liikaa. Varsinkin kahvin tuoksuiset kynttilät! Oiii.
  Yöpuku | Näitä tarvitsee aina.
  Disneyn klassikot | Näin 18 vuotiaana sain ajatuksen, että voi kuinka mahtavaa olisi saada kaikki Disneyn 50 klassikkoa kasaan! Joten, Joulupukki... Pocahontas, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, 101 dalmatialaista, Bernand ja Bianca,.!
  • If I stay | Tämän haluaisin dvd:nä, vaikka se netflixissä onkin. If I stay on elokuva, jota rakastan yli kaiken. Mitä jos netflix ei joku päivä toimikaan? En pääsisi siitä ikinä yli. Tuo elokuva on elämänohjeeni ja motivaationi.
  • Villasukat | Koska niitä ei ikinä ole liikaa! Samoin lämpöiset lapaset voisi olla ihan kiva juttu. Ja tuubihuivi.

  • Rahaa kuntosalikorttiin
  Muumiastioita
  Paradise -suklaarasia ja talvikonvehteja

  MITÄ TE TOIVOTTE LAHJAKSI?

14.12.2016

En mä pelkää

 
Sinä vaikka et ole täydellinen 
en ole minäkään Jumalan kaltainen
 
 Ole vahva tai ihminen heikko
silti minä en pelkää sua 

Sinä leijua saat 
kunhan jalkasi koskevat joskus 
pintaan maan 
 
Minä rauhoittelen 
jos sun aaltosi kohoaa yli äyräiden
 
 Ole sellainen niin kuin sä tahdot 
sillä minä en pelkää sua
 
  Voihan jösses. Olen tänään soittanut puheluita, tehnyt tyhmiä ja hyviä sopimuksia (sopimusten teko ei ole mun juttu), allekirjoittanut juttuja ja vaikka mitä. Tiedättekö, se varmistui tänään kokonaan ja nyt kaikki asiat on täysin hanskassa. Ja hoidin kaiken päivässä loppuun! Eli lyhyesti sanoen, sovin että tästä asunnosta lopetetaan sähköt 3.1. Ja että uudessa asunnossa aloittaa uusi sähkösopimus 1.1. Otin uuteen asuntoon asuntovakuuden tms. Laitoin sinne myös netin. Maksoin kuukauden saunavuoron. Soitin vuokraisännälle, opkk:lle ja uudelleen vuokraisännälle, ja sitten vuokraisäntä soitti minulle. Saan majailla täällä tammikuun loppuun asti, eli on koko tammikuu aikaa muuttaa. Jep! Sitten kun saan vielä joskus avaimet palautettua ja uuden asunnon avaimet ja kamat kasaan niin sitten olen ready kaikkeen uuteen. Aika jännää. En tiennyt että asunnosta toiseen muuttaminen on näin stressaavaa. Kokemus tämäkin - en kyllä ihan heti ota hommaa uudestaan. Soittaminen lähes vieraalle ihmiselle on jotain kauheaa! Parasta kyllä oli, kun vuokraisäntä -ja emäntä päätti tulla takaoven kautta käymään, kun minä istuin yöpaidassa sohvalla juomassa teetä, ja lattialla oli vaatteita rintaliiveistä housuihin ja toppatakkiin. Keittiö oli yksi kaaos. Silleen, että joo, tervetuloa vain ja olkaa kuin kotonanne. Ihanaa kun tulitte käymään. 

  Menen huomenna taas verikokeisiin, jotta saadaan tietää että onko 147 tulehdusarvot ja muut lähtenyt laskuun. Toivottavasti on. Sitten alkaa selkäkivun oikea selvittely, johon toivottavasti saadaan jotain järkeä. Sitten menen kouluun, ja loppuillan siivoan. Perjantaina pikkusiskoni tulee yöksi sunnuntaihin asti. 

  Enää alle viikko jouluun! Näkyillään ♥
  Jenni

12.12.2016

Nettitreffit: mies joka ei vain miellyttänyt



  Suurimmalla osalla on niitä miellyttäviä sekä epämiellyttäviä nettitreffi kokemuksia, jotka päättyivät hyvin tai huonosti, tai enemmän mielenkiintoisesti. Ja sitten on niitä tarinoita jotka päättyivät onnellisesti, sitä kun ei koskaan tiedä. Minulla niitä tarinoita on laidasta laitaan hyvässä ja huonossa koko nuoruuden ajalta, ja tämä on huonoimmasta päästä. Oikeastaan häpeän koko tapahtunutta yli kaiken, ja samalla muistelen sitä nauraen. En vain pääse yli.

  Koko juttu alkoi sellaiselta nettisivulta kun Kuvake.net. En oikeastaan tiedä mitä tein siellä - ehkä etsin epätoivoisesti miestä tai pyörin muuten vain. Minulla ei ollut siellä edes kunnollista kuvaa, saatika esittelytekstiä. Eli kunhan olin. Mies, joka otti minuun yhteyttä epämääräisellä viestillä, oli ehkä 19 tai 20 vuotias (minä olin silloin 16). Viesti oli jotakuinkin tälläinen; "Moi. Mitä kuuluu?" Ensimmäinen reaktioni oli lähinnä että jaa, ja vastasin että hyväähän tässä, ei ihmeitä. Valitettavasti katsoessani hänen kuvaansa pohdin, että hän ei juurikaan vastaa unelma poikaystävä -koodia, ei oikeastaan lainkaan vaan on vastoin kaikille haaveilleni. Mutta koska se ei ole pääpointti, sivutin asian kokonaan. Jatkoimme juttelua mitä oudoimmista asioista - hän oli varsin puhelias ja innokas tapaus. Lopulta noin viikon tuntemisen jälkeen hän uskaltautui kysymään haluaisinko tavata! En oikeasti ollut suunnitellut asian menevän niin, mutta sanoin että joo, mikäs siinä mutta että elokuviin ei mennä. Ei ollut suurta hinkua päästä istumaan tämän viereen moneksi tunniksi ylhäiseen hiljaisuuteen. Tässä vaiheessa oli tullut varsinaisen selväksi, että hän etsii itselleen tyttöystävää ja on vakavissaan asian ja tapaamisemme suhteen, joten en tohtinut kieltäytyä ja olla ottamatta tilaisuutta vastaan, joten sovimme tapaamisen jo seuraavalle päivälle. Ajattelimme mennä keskustaan kahville.
  Yleensä kärsin järkyttävää vaatekriisiä, ja niin nytkin. Illan myötä olin levittänyt koko vaatekaappini lattialle ja lopulta todennut ottavani kaikista yksinkertaisimmat vaatteet - eli farkut ja mustan pitkähihaisen. Hiukset pitäisin auki ja meikki olisi neutraali. Tässä vaiheessa olin melkein innoissani, ja vatsanpohjassa oli se vanha tuttu tunne, perhosia vatsassa. 
  Koulun jälkeen matkustin bussilla keskustaan. Ostin itsekseni omenamehua ja join sitä seinään nojaten ja ajatellen, että joko minä olen aikasessa tai hän myöhässä. Ja myöhässä hän olikin. Nojailin seinään vielä puolentunnin päästä sovitusta ajasta, kun hän hölkkäsi paikalle tyylikkäästi pukeutuneena, halasi ja sanoi että sori, oon myöhässä. Tokaisin jotain, että ihanks tosi, kello on jo puoli kolme! Sitten sain kuulla pitkät stoorit puhjenneesta pyöränkumista ja autoteistä kävellessämme edestakaisin. Lopulta hän sanoi että mennään Mummon pullapuotiin, hän tarjoaa kahvit.
  Kassalla en osannut ottaa sitä kahvia, ja räpläsin sitä kahvikonetta kunnes hän kysyi, tarvitsenko apua. Vastasin että en mä tarvii, ja samassa onnistuin saamaan mukiini kaakaota kahvin sijasta. Joten mies joutui maksamaan 20 centtiä enemmän jotta sain pitää tuon kaakaon. Se oli ihan okei, koska en juo kahvia. En vain uskaltanut mainita asiasta, kun hän niin tohkeissaan oli kahville menossa. Kävelimme erääseen pyöreään pöytään istumaan. Selitin turhan äänekkäästi kuinka olin saanut kaakaoni pöytään ihan ongelmitta, sillä hän oli loiskuttanut kahvia kahvilautaselle kävellessään pöytään. Sitten se tuli: kyllähän sitä kahvitkin loiskuu noin nätin tytön seurassa. Valitettavasti taas sanon, että se oli iskurepliikki joka ei minuun tehonnut. En edes pidä kahvista. Hymyilin ja ajattelin että voi luoja mitä mä teen täällä! Ja sitten alkoi se pahin juttu. Selittäminen. Hän oli ollut töissä kyseisessä pullapuodissa, ja päätti kertoa minulle tästä kokemuksesta aivan kaiken. Hän puhui tylsistä asiakkaista, aamukahveista, kattiloiden pesemisestä, jostain mummelista joka etsi aina häntä myymään teetä aamuisin, lusikoista, siitä miten silmät vuotaa sipulia kuoriessa ja vaikka mitä. Tosiasiassa en kuunnellut puoliakaan, vaan ajattelin ihan omiani. Sekoitin kaakaotani ihan tylsistymiseen asti, ja havahduin lopulta siihen että olin sekoittanut sen kylmäksi. Ja miehen tarina vain jatkui. Nojailin kämmeniini typerän hymyn kanssa ja yritin saada aikaa kulumaan. Mies naureskeli itsekseen ja jatkoi aina vaan; "sitten minä sanoin... Päätin että näin on paras tehdä... Tiedätkö mitä sitten tapahtui? No sitten minä...". En oikeasti saanut puhevuoroa kertaakaan. Lopulta vain kommentoin, että "njaa. Mun mielestä kattiloiden peseminen on ihan kivaa." Vaikkei edes ole. Muistan sen ikuisesti, sillä sitten hän alkoi selittämään parhaimmista tiskaustavoista. Se oli ehkä elämäni pisin puolituntinen.
  Lopulta kehittelin jotain, jolla pääsisin pois tilanteesta. Katsoin puhelinta ja kesken hänen lauseensa lavastettuna huudahdin: "oh no äiti venaa mua jo parkkiksella, mun täytyy mennä!" Nousin kiireesti ylös vetäen toppatakkia päälle ja höpötin vain että nyt täytyy lähteä, sori. Hän istui törppönä ja hörppi kahviaan ilmeisen loukkaantuneena siitä että keskeytin. Ojensin käteni hänelle kätelläkseni ja sanoin: "oli oikein mukava tavata." Sitten pakenin paikalta, ja hän jäi juomaan kahviaan.

  Oikeastihan äiti oli tulossa hakemaan minua vasta viiden aikoihin, ja kello oli vasta vähän yli kolme. Kävelin toiselle puolelle kaupunkia ostamaan pirtelöä, ja pohdin tilannetta. Kieltämättä tunsin itseni aika törkeäksi, mutta, niin. Tilasin pirtelöni ja istuin juomaan sitä keskuspuiston penkille samalla ihaillen maisemia. Meni vartti, ja tuo kyseinen mies pöllähti taakseni. Eikö sun pitänyt olla äitisi luona? Nousin penkiltä ylös ja sanoin että äiti on kaupassa ja tässä häntä odottelen. Sitten mies lähti.
  ... Ja sitten meni tunti ja hän laittoi viestin: "olisi kiva nähdä joskus uudestaan :)" Kyllä olin otettu, siitä etten ollut vaikuttanut aivan törpöltä. Huh heijaa.

  Lopulta kävelin Jyväskylän satamaan katsomaan pimeässä loistavia valoja, ja mietin, että ehkä sittenkin voisin elää elämäni ihan yksin, ja naureskellen päätin etten enää ikinä halua tavata miehiä.

Ps. En oikeasti ole ihan näin kylmäsydäminen miltä kuulostan.

11.12.2016

Kolme viikkoa aikaa

  Marssin eilen Jyväskyn keskustassa ympyrää, juoksin bussiin, kihisin punaisissa valoissa jotka eivät vaihtuneet, annoin euron punaiselle ristille vaateostoksen mukana, kiersin jouluhyllyjä ja ostin joululahjoja. Todellakin ärsyttävintä on se, kun on kiire jonnekin ja sitten bussimatka kaksinkertaistuu punaisten liikennevalojen myötä. Ei täällä päin mitään liikennevaloja ole, saatika punaisia sellaisia! Liikennettä on niin vähän, että valotkin ovat vallan vihreällä. 
  Lopulta saavuin asuntonäyttö paikalle vartin myöhässä. Hups. Ei ehkä paras aloitus asuntokaupalle. 
  Kierrettyämme asunnon läpi häkkivarastoa ja saunaa myöten tulin siihen tulokseen, että vuokraan sen vuokran suuruudesta huolimatta. Eli lyhyesti, muutan 1. tammikuuta!
  Kaikki on tapahtunut todella nopeasti enkä hetki sitten olisi uskonut, että minulla on muutto jo kolmen viikon päästä. Voi stressi. Onneksi pakkaamisessa ei toivottavasti mene kauaa ja ehdin hyvin saamaan kaiken valmiiksi. Aion tehdä suunnitelman sille, mitä pakkaan nyt ja mitkä vasta 31.12. Pahvilaatikoita sain nään kahdeksan kappaletta, joten voisin startata pakkaamisen vaikka heti. Onneksi pikkusiskoni tulee ensiviikonloppuna auttamaan.
 
  Uusi asunto on ehkä hieman pienemmän oloinen kuin tämä nykyinen, koska se on muotoiltu hassusti (jos vessa olisi pienempi, niin mm. Olohuoneessa voisi olla enemmän tilaa), vaikka siinä onkin kuusi neliötä enemmän. Se on tavallaan kaksio, tavallaan ei, sillä olohuone ja makuuhuone on erotettu toisistaan liukuovella. Kun astuu eteiseen, niin käytävä jatkuu sekä eteenpäin olohuoneeseen sekä oikealle pieneen eteistilaan ja vessaan, vasemmalla puolella on kaapisto ja oikealla seinällä naulakko. Vessa on tosiaan iso, ja suihkutila on kivasti suihkuverhotangon takana. Vessa tosiaan voisi olla pienempikin, mutta ihan kiva se on noin. Olohuone löytyy kun ulko-ovelta kävellään suoraan.
 Keittiö on osa olohuonetta, ja itse se keittiöosa on todella pieni - siinä on tiskiallastaso, yksi työtaso, hella ja jääkaappipakastin. Lisäksi en pidä sen värityksestä - aion kysyä voiko sen maalata valkoiseksi. Mutta olohuone itsessään on kyllä kiva, ja siihen mahtuu hyvin tv-taso ja sohva. Siitä lähtee myös ovi viidennen kerroksen parvekkeelle, josta on hieno näköala (aion asentaa sohvan niin, että näen hyvin ikkunasta ulos). Siinä on myös hyvin tilaa ruokapöydälle, josta olen enemmän kuin iloinen. Saan oikeasti istuttaa vieraat kahvipöytään!
 Ja kun olohuoneesta jatketaan oikealle, kävellään liukuoven läpi makuuhuoneeseen. Makuuhuone on todella pieni, ja vaatekaapisto on hassusti keskellä huonetta. Mutta siitä olen iloinen että saan silti eristettyä sängyn toiseen huoneeseen, niin kaikkien ei tarvitse ihastella petaamatonta sänkyä jonka päällä on vaatekuorma. Makuuhuoneessa on vielä yksi ikkuna ulos. Se liukuovi on kyllä parhain juttu johon rakastuin heti. Laitan tänne blogiin asunnosta kuvia sitten, kun olen muuttanut! Eiköhän siitä ihan koti tule. 



    Mun mielestä muutto on jotain mahtavaa, siis jos ei lasketa stressiä ja kriisiä muuttopäivistä ja muuttoautoista- ja laatikoista. Mutta oikeasti - voi ihan vakavissaan siivota jokaisen laatikon mihin ei ole koskenut vuosiin, heittää kaikki turhat paperit pois, ja samoin voi tehdä kaikille turhille tavaroille. Pohdin tänään, että minulla on sänkyni alla laatikollinen tavaroita, joihin en ole koskenut kertaakaan sen jälkeen kun ne sinne laitoin - mutta silti säilön niitä siellä ja annan niiden pölyyntyä. Nyt jos syvällisemmin ajatellaan, niin mitä ihmettä teen noilla kaikilla koriste-esineillä ja sillä englanti-suomi sanakirjalla johon en ole kertaakaan elämässäni koskenut?
  Anyway paras juttu on se, kun on saanut kaikki muuttolaatikot ja huonekalut uuteen asuntoon - siinä on oikeasti aivan uusi alku kaikelle. Saat miettiä tarkasti minne laitat sängyn, tv-tason, vaaterekin, pianon ja mihin mahtuu lipasto ja akvaario, ja onko keittiönpöytä parempi keskellä keittiön lattiaa vai sivummalla seinää vasten. Siinä vasta on sitä jotakin. Yritän olla suunnittelematta liikoja, mutta haluaisin niin kovasti jo päästä asettamaan tavaroita uuteen kotiin saaden ne aivan uuteen uskoon. Se mitä olen ajatellut, on, että vaaterekin laitan joko eteiseen tai makuuhuoneeseen ikkunan ja kaapiston väliin, koska se ärsyttää jos se on keskellä olohuonetta. Eteiseen aion hommata valkoisen lipaston, johon saan lapasia, pipoja ja huiveja ja sellaisia. Iso naulakko siellä onkin jo omasta takaa. Eteiskäytävään ajattelin myös hommata jonkinlaisen räsymaton, koska ne on (yleensä) helppoja imuroida hiekasta ja muusta. Keittiönpöydäksi olen ajatellut kaikessa yksinkertaisuudessaan tätä. Saan siihen hyvin neljä tuolia, ja mielestäni se on kauniin näköinen. Itse pöydälle haluaisin pari kynttilää ja hopean väriset tabletit. 
  Johonkin kohti asuntoa haluaisin tälläisen kirjahyllyn, niin kirjoja ja vihkoja ei tarvitsisi säilytellä ympäri asuntoa (niitä löytyy hyllyltä, kangaslaatikosta, keittiöstä ja yöpöydän laatikosta). Lisäksi tuo hylly on halpa, myös todella siisti ja sopii sisustukseeni hyvin. Ja vielä yksi juttu: rahi. Rahista olen haaveillut koko täällä asumiseni ajan, koska sohvani on niin ärsyttävän muotoinen. Tietysi plussaa olisi saada hommattua kokonaan uusi sohva, sellainen kahden -tai kolmen istuttava. Pidän nykyistä hengissä vain siksi, että se on levitettävä vuodesohva, vaikka tämä on kyllä ihan kauhean näköinen.





  Valokuva Mindystä on siskoni Annin ottama. Hänen yrityksensä Anni Virta NY löytyy täältä.
  
  Niiu