13.11.2016

Mun isä

  Ensinnäkin haluan kiittää ylempää siitä, että täällä tuntuu oikeasti olevan talvi. Koska sitä mä rakastan. Lunta on puissa ja pakkasta tällä hetkellä reilut -8 astetta. Eikä edes tuule, ulkona tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, koska on niin hiljaista. Niin rakastan, ei ole mitään parempaa kuin tämä. Laitoin terassin kaiteelle kolme kynttilää, ihan vaikka isänpäivän kunniaksi.
  Todellakin nautin siitä, kun asunnossani on terassi. Olen yksi ainoista tässä talossa kenellä on sellainen, ja olen siitä ylpeä. Äsken kun seisoin toppatakki ja hame päällä ottamassa alhaalla olevaa kuvaa kynttilöistä, viereen tuli naapurin pappa ihailemaan tunnelmaa kanssani. Puhuimme hetken siitä miten ihanaa on, kun on talvi ja lunta. Se oli oikeasti mukavaa, ei vain papan ystävällisyys vaan se, että joku tuli puhumaan ja katsomaan, mitä teen! Se tuntui hyvälle, että joku huomasi, enkä yhtäkkiä ollutkaan enää yksin.


  Kysyin, miten hän on viettänyt isänpäivää. Ja heti kaduin kysymystäni, koska aina ei voi tietää. Hän sanoi, että voi, olen juuri tulossa viemästä kynttilää isäni ja isoisäni haudoille - hautausmaa oli kuulemma hyvin kaunis nyt pimeällä, kun ihmiset olivat tuoneet sinne kynttilöitä muistoksi. Mitä tähän pitäisi vastata? Hymyilin, ja sanoin, että minusta on ihanaa kun ihmiset vievät kynttilöitä muistellakseen rakkaitaan. En tiedä, olisiko minun pitänyt antaa osanottoni. Hän hymähti hymyillen joka tapauksessa ja siirsi katseensa terassini kynttilöihin. Oli hetki hiljaista, kun katsoimme niitä.
  "Kai sinä olet onnitellut isääsi tänään?" Hän kysyi. Vastasin että kyllä, joka vuosi mummoni järjestää kahvikutsut. Naapurin pappa hymyili taas ja sanoi, että se on todella hyvä. Hymyilin hänelle takaisin. Vaihdoimme vielä muutaman sanasen - hän oli onnellinen, sillä hänen poika vaimonsa ja lastensa kanssa oli käynyt iltapäivällä tuomassa isänpäiväkortin ja suklaarasian. Se sai myös minut todella, todella iloiseksi. Pappa sanoi sommitellen, että on kiitollinen, että hänellä on poika jolla on kaunis vaimo ja ihanat lapset, jotka käyvät aina juhlapyhinä hänen luonaan. Nyökkäsin ja sanoin, että se on kyllä todella tärkeää ja upeaa.


  Muistetaan isäämme, kun meillä on siihen mahdollisuus. Ehkä jokaisella ei ole parhaita välejä vanhempiinsa ja joku voi olla katkaissut välit heihin kokonaan - mutta minusta se on asia, jota täytyy ja saa vaalia. Oma isä on jotain todella arvokasta, vaikkei aina siltä tunnukaan. Kuka minulle olisi opettanut porakoneen käyttöä, jollei isäni? Entä kuka olisi opettanut ajamaan kesäisin ruohonleikkurilla ja skootterilla, jos ei isäni? Tai opettanut vaihtamaan sulakkeen sulakekaappiin?
  Minulla ja isälläni on paljon erimielisyyksiä emmekä ole läheskään aina rakkautta täynnä olevat isä ja tytär, mutta on hän silti todella tärkeä. En ole ehkä ollut tytär jota jokainen isä toivoisi, mutta uskon, että ihminen voi aina alkaa lämmittämään ja sopimaan välejä toiseen ihmiseen.
  Isä, rakastan sinua kyllä, vaikken olekaan sitä aina kertonut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

∞ Saa kommentoida vapaasti ja antaa mielipiteitä!
∞ Muita kunnioitetaan ja muistetaan käytöstavat.
∞ Ihanaa kun oot siinä!