25.11.2016

Ei niin hyviä uutisia selkäkivusta

  Pitkän ja kiduttavan selkäkivun päätteeksi päädyin varaamaan lääkäriajan, että ehkä saisin jotain apua. Jotenkin päädyin makaamaan kyljelleni tutkimuspöydälle kolmen lääkärin painellessa selkääni ja minun huutaessa tuskissani. Sitten tuli neljäs lääkäri ja otti verikokeen jollain ihmeellisellä putkisysteemillä. Ja sitten otettiin vielä kaksitoista putkea verta toisesta kädestä.
  Positiivista tässä oli se, että selkäkipuihini saatiin jotain järkeä. Minulla epäillään selkärankareumaa. Lähinnä ajattelin siinä pöydällä kivuissa itkiessäni, että voi vitsi, kun ei voi olla päivääkään kokonaan terve! Ja kitisin siitä, että kaksi lääkäriä oli juuri painellut selkärankaani niskasta ristiselkään, joka sattui enemmän kuin vähän. Mutta hyvä, jos selkäkipuuni saadaan viimein jotain järkeä ja saan apua niin, että saan sen hallintaan. Voi olla, että tulen koko lopunelämääni kärsimään selkäkivusta. Se vähän kolahti ja pisti miettimään asioita syvällisemmin - mietin lähinnä, miten tulen pärjäämään työelämässä ja mikä ammatti tässä vaiheessa kannattaakaan valita. Aion jutella siitä lääkärin kanssa, kun on lisätutkimukset.


  Täällä satoi yöllä lunta! Olin niin onnellinen avatessani aamulla kahdeksalta verhoja ja nostaessani Mindyä syliin jotta katsoisimme, näkyykö terassilla tai pihapuussa lintuja. Meidän aamun rutiini. Oli mahtavaa nähdä, että lunta oli satanut terassikaiteellekin ja tuikkukippoihini. Ihailimme asiaa hetken ja kävimme seisoskelemassa terassilla (Mindyä jännitti niin paljon, että koko kissa vain tärisi häntää myöten). Mindy on sisäkissa enkä päästä sitä ulos, sillä lähellä menee isompi tie ja haluan muutenkin pitää sen seuranani täällä sisällä, mutta olemme silti välillä käyneet pihalla tallustelemassa. Pikkusiskoni on myös käynyt sen kanssa valjaissa ulkona, tosin Mindy on niin reppana ettei se uskalla liikkua mihinkään ulkona, varsinkaan jos on lunta. Liian jännittävää hänelle, ja lumisade onkin ihan asia erikseen.
  Kävin sen pitkän ja raskaan lääkärireissun ohella ostamassa kukkaruukun, jotta saisin kukkani kauniisti esille. Se näkyy pöydällä kynttelikön vieressä. Tiedättekö, se on elämäni ensimmäinen kukka sitten lapsuusaikani kuolleen kaktuksen. Ja samalla ensimmäinen kukka omassa kodissani lukuunottamatta kolmea ruusua purkissa jotka lässähtivät ensimmäisen päivän jälkeen. Ei minusta puutarhuria tule.
  Kävin myös kirjastossa ihan vain kävelemässä. Mielestäni Saarijärven kirjastossa on sitä jotakin, kun siellä niitä kirjoja todellakin on aiheesta aiheeseen.


    Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

∞ Saa kommentoida vapaasti ja antaa mielipiteitä!
∞ Muita kunnioitetaan ja muistetaan käytöstavat.
∞ Ihanaa kun oot siinä!